Ihan käsittämätöntä, mihin tää aika hävii.. Jos joku kysyy mitä mä olen tehnyt sitten kun aina on olevinaan kiire, en osaa vastata.. Tottakai lapsiperheessä äidin aika tuppaa hukkumaan lasten hoitoon, kodin hoitoon ja MIEHEN kans.. Periaatteessa ei siis mitään konkreettista, mutta kuitenkin niin tärkeää.

Tää viikko on mennyt vielä kaiken lisäksi vauvan sairastaessa, mutta nyt alkaa onneksi näkyä sitä kuuluisaa valoa tunnelinpäässä :) Kuumetta 40 astetta ja aivan räkäinen pikkupikkuinen oli yli 3 päivää. Tohtoritätiltä saatiin lääkettä ja paremmalta näyttää jo.

Niin mutta ne tän viikon liikunnat... hikipäässä siivousta ja yövalvontaa.. ei hyvä heilu ei!! Turha tässä on millään itseään puolustella, onhan näitä tunteja tässä ollut ihan käyttämättäkin.. Voihan sitä kotona jumpata ja treenata, jos vaan tarpeeksi on intoa ja halua kehittyä ja saada tulosta aikaan.. Mutta sillä hetkellä kun on ollut se puolentunnin hengähdystauko ja olen kysynyt itseltäni, kuinkas olis pikku jumpat vai kaadutaanko jopa sohvalle, voit uskoa että ensimäinen vaihtoehto ei tapahtunut.. Gyll tää tästä!!