torstai, 26. heinäkuu 2012

Elämää teatterin jälkeen....

Se on sillä lailla että ei vanha jaksa enää, ainakaan bilettää kokonaista vuorokautta. Tai sen vielä, mutta ei siitä tule toivuttua sitten millään.. Lauantaina juhlittiin ja reissailtiin ja vieläkin olen ihan kuollut ja katki. Ja on tää vähän haikeaakin, kun niin tiiviisti oltiin alkuvuosi kimpassa ja nyt tuli erkaannus kaikista, ainakin melkein kaikista.

Salille pääsin vasta eilen illalla ja kyytiä sai selkä ja haukkarit. Joku vois ajatella että olen pimeä kun tällä elopainolla treenaan miten treenaan, jos rasvaprosentti kiipeää kattoon, ei olkapään takaosat ole ehkä ne tärkeimmät.. Eipä! Mulle on tosi tärkeää muokata niin paljon lihasta kun vaan mahdollista, samalla kun hilaan sitä rasvaa alaspäin. Mä en tahdo että kun jonain aamuna (miks mä aina miellän nää jutut aamuihin..?) herään simsalabim-laihtuneena normityyppinä, katsoo peilistä kasa tai vuori hyllyvää nahkaa ja kaikki lihakset on lähteny vihreämmille veräjille..

Mun treeniviikko koostuu 4-5 salitreenistä, joihin päälle tulee aerobiset hötkyilyt. Sekä lasten kanssa hyöriminien.

Voih, taas mut keskeyttää nuo nappulat. Jatkamma myöhemmin=)

 

 

tiistai, 19. kesäkuu 2012

Voi eiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii!

Mä olen tyystin unhoittanut tämän blogin olemassa olon, mutten voinut olla jatkamatta kun sen nyt puolentoistavuoden jälkeen löysin. En vielä ole tämän kapungin vahvin, mutta top kympissä ehkä;) 

Ammattitaitoakin on kehittynyt jo jonkun verran ja taskussa hyvinvointivalmentajan sekä kuntosalivalmentajan lisenssit. PT-koulutus on vielä kesken,mutta vielä mä senkin kengitän:)

Tänään laitoin toiminimipaperit ja kaupparekisteri-ilmon eteenpäin, jospa tästä kehkeytyisi elämäntyökin vielä.

Jos löysit tänne, toivon ettet löydä pois, vaan jää tänne, mun kanssa=)

Harrastuksiini kuuluu nykyään myös kesäteatteri joka vie valtavan osan ajasta, mutta on se kivaakin ja poissa jääkaapilta sekin aika on ;)  Matkat pyrin pyöräilemään ja yhteensä siitä tulee n.13km/päivä ja komeat ylämäet on molemmissa päissä.

Painoa mulla on vieläkin paaaaaaaaaaaaljon, mutta olen paaaljon paremmassa kunnossa kuin ennen.

 

Nyt on lapset hereillä ja vailla välipalaa joten palataan astian alle=)

lauantai, 2. huhtikuu 2011

Niskalenkki- done !!

Tänään on velttoilut tungettu romukoppaan ja heiluttu urakalla. Takana kävelylenkki, sali ja kilometri uintia ja olo on tietty voittajan

Miten itsensä kasaaminen epäonnistumisen jälkeen voikin olla niin vaikeaa, vaikkakin liikkuminen on ihan jees, kunhan vaan saa itsensä reenipaikalle.

Nyt vaan peukut pystyyn, että saisi pidettyä motivaation yllä, eikä tulisi mitään vammoja tai lunssia häiritsemään ja eikä se pitkä pinnakaan paha olisi

Huomenna kutsuu teatteriharjoitukset ja seuraavat 4 kk onkin helpompi pysyä poissa jääkaapilta, kun estraadi vie suuren osan ajasta :) Tekee kyllä tosi hyvää omata harrastus, josta ihan oikeasti tykkää ja joka totaalisti vastapainottaa arkea (jaksaa sitten eritavalla kotiäiteillä välillä :)

Mies ja lapset ovat synttäreillä ja täällä mä istun koneella kun saisin kerrankin ihan vaikka hetken pötköttää sohvalla.. Taidan toteuttaa haaveeni

Sohvalle siis!!

 

 

tiistai, 22. maaliskuu 2011

Nonnih!

Missä hitossa mä oon ollu??!! Tää, tai no nää ei oo helppoa, helppoja..  Blogin hengissä pito, pienen ja vähän isomman pienen kasvatus, laihdutus, treenaus, sosiaalinen elämä, ynmsis :) Mut ainakin mä olen maailman paras rutisia!! Ja isoin.. Paino on samassa kuin silloin kun en ollut vielä laihtunut kauheasti.. lue siis= noussut.. Ja vitutusmaximus sen tuliaisina. Sen sijaan että vetelisin nyt itsesäälisuklaata naamaan, tulin tänne ja myönnän heikkouteni. Eteenpäin sanoin mummo kun putosi omenapuusta..

Joo siis ilmassa on ollut luovuttamisentuntua, aikapulaa, luovuttamisentuntua, silmälaput silmillä kulkemista.. Perhehuolia, jotka on onneksi selvinneet parhainpäin ja onhan tässä kivaakin ollut, mutta mä oon syöny liikaa ja liikkunut liian vähän. Mutta vaikka mun blogini kuinka kuolentuisi välillä, niin mä vielä olen tavoitteessani.. En nyt enkä ehkä vielä edes ensivuonna, mutta lähellä ja ainakin kohden menossa.

Terkkuja K:lle mikäli joskus vielä tänne eksyt =)

 

 

keskiviikko, 2. helmikuu 2011

Jaksaa jaksaa??

Jippikaijeihei:) Kivaa että mulla on uusi tuttavuus, kiitos K!! Mukavaa puurtaa hitaasti ja hyväätullen yhdessä:)

Isän luona oltiin yötä koko perhe ja mukavaa oli. Lonkkaoperaatio tehtiin hälle ja vielä vähän toipilaana siellä elelee ja meillä oli mahdollisuus mennä avittamaan ja jäätiinpä sitten oikein kunnolla aikaa viettämään. Vaikka ikää isälläni on vasta vähän päälle viiskymppiä, on hälle siunaantunut maanantaikappale-kroppa, mutta toivottavasti uudet nivelet tekee seuraavista vuosikymmenistä paljon mukavammat.

Eilen olin vaunulenkillä ja hiki todentotta tuli, mutta tänään hilluin pulkkamäessä ja sen juurella. Syömiset on pysynyt kurissa.  Huomenna aamusta olis taas mukava saada joku - 15 kilon pudotus tästä päivästä :)

 

 

  • Henkilötiedot

    Kolmenkympin rajapyykki lähenee uhkaavasti. Enää tämä tyttö (saanhan sanoa tyttö!!??) ei tyydy haaveilemaan ja sitkuttelemaan, nyt on toimittava!!
    Kiloja on monen monta liikaa ja ihan ehtaa rasvaa.
    Pikkutytöstä asti haaveillut maailman vahvimman naisen tittelistä.. Saavutus.. hmm, no ei nyt ihan maailman paksuin nainen, mutta
    En sen kummemmin nyt kaivele menneitä, tarkoitus on aloittaa puhtaalta pöydältä ikäänkuin ensimäistä kertaa, mutta pieni valoitus historiaan: Laihduttanut melkein koko ikäni, selkäranka kirjaimellisesti sekä kuvainnollisesti pistetty paskaksi ja kirurgin pöydällä korjattu. Henkisellä puolella selkärankaa kiristetään juuri tällä hetkellä. ¨Nuorempana ja tyhmempänä sitä koitti tulla vahvaksi hinnalla millä hyvänsä ja salilla mä jollain lailla muutuin sälliksi, revin naama sinipunasena väenväkisin maasta "suuria" rautoja ja kroppa petti, ei mikään yllätys tietenkään.
    7 vuotta sitten korjattiin siis selästä kaikki mitä pystyttiin ja pikkuhiljaa on joissain asioissa tullut järkeä treeniin, mutta motivaatiota ei tai ainakaan pitkäjänteisyyttä.  Mutta nyt jälkeen haaveiden ja pohdintojen otin itseäni niskasta kiinni, marssin peilin eteen ja kerroin itselleni että nyt on se aika kun pitäs toimia eikä puhua.
    Viimoset faktat: Naimisissa oleva 2 lapsen äiti (tytöt 2006 ja 2010)
    En väitä olevani pro missään treenaamiseen tai syömiseen liittyvässä asiassa, mutta yritystä on kuin pienessä (?) simpanssissa.
    Tavoite numero jotakin: Ehkä muutaman vuoden kuluttua kun luen tätä blogia, voin astella siihen samaisen peilin eteen ylpeänä ja todeta, että ehkei maailman vahvin, mutta ainakin tämän pikkuisen kaupungin :)
     
     

  • Tagipilvi